Helsingin yliopiston oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Jukka Kekkonen oli mukana
työstämässä Into Kustannuksen tuoretta Uusi yliopistolaki 2020- kirjaa. Kekkosen mukaan kirjan
koonneen Yliopistokäänne- työryhmän tavoitteena on nostaa teoksen avulla yliopistolaitoksen merkitystä.

Yliopistokäänne-liike syntyi tilanteessa, jossa yliopistolaisia yhdistää huoli tulevaisuudesta. Liikkeen
ensimmäinen etappi oli muutosmanifestin laatiminen. Sen on netissä allekirjoittanut noin 4000
yliopistolaista.

Jukka Kekkonen kertoo, että huoli yliopiston tilasta sai tarttumaan kirjaprojektiin. Hän toteaa, että 2010
voimaantulleen uuden yliopistolain hyväksymisen jälkeen suunta on ollut huono ja viime vuosina
kohtalokkaan huono. ”Yliopistoyhteisön erityisluonteeseen sopimaton vallan keskittämiseen perustuva
johtamisjärjestelmä on vienyt jokseenkin kaikki vaikuttamisen mahdollisuudet henkilöstöltä”, Kekkonen
sanoo.

Yliopistolaki 2020-kirja haluaa tuoda esiin painavan vaihtoehdon nykyiselle korkeakoulupolitiikalle.
”Professoreista, tutkijoista ja opiskelijoista koostunut työryhmä halusi nimenomaan saada aikaa jotain
konkreettista - unohtamatta lähihistoriaa ja yliopistopolitiikan kontekstualisointia”, Kekkonen toteaa.
Työryhmän ilmapiiri oli hänen mukaansa mahtava: ” Oli hienoa prosessoida tekstiä suurenmoisen
älykkäiden ja idearikkaiden kollegoiden kanssa”.

Professori kertoo, että kirja on otettu toistaiseksi kaksijakoisesti vastaan: ”Kirja on otettu yhtäältä
innostuneesti vastaan ja siitä on myös esitetty aiheellisen kriittisiä kommentteja. Emme esimerkiksi
ehtineet ottaa esille pätkätyön ongelmia tai monia muitakaan yliopistoyhteisöä koettelevia vitsauksia.
Toiselta puolen yliopistojen johto on valinnut perinteisen vaikenemisen taktiikan ja ministeriön etukäteen
fiksattuun ideologiaan ajatuksemme eivät istu lainkaan”, Kekkonen pamauttaa.

Kirjatyöryhmässä katsotaan eteenpäin. Kekkonen painottaa, että yliopistojen rehtorit ja hallitukset pitäisi
tehdä aidosti vastuunalaisiksi toiminnastaan. ”Yliopistojen yhteiskunnallinen merkitys on päättäjien
keskuudessa heikentynyt ja kapeutunut vaarallisella tavalla.  Nyt haetaan vain nopeita tuottoja. Me
haluamme nostaa yliopistolaitoksen merkitystä. Se voi onnistua vain sellaisella politiikalla, joka antaa
yliopistoyhteisölle mahdollisuudet toteuttaa perustehtäviään”, päättää Kekkonen.

Eva-Liisa Raekallio