Kauppapolitiikka oli Yhdysvaltain presidentinvaaleissa tärkeä kysymys. TPP-sopimuksen vastustajana
profiloitunut Donald Trump ei kuitenkaan merkitse uuden, oikeudenmukaisemman kauppapolitiikan
aikakautta. Trumpin kampanjointi vapaakauppasopimuksia vastaan perustuu protektionismiin.
Kansalaisjärjestöjen huolet demokratian ja julkisen sääntelyvallan toteutumisesta eivät ole kauppapolitiikan
muutosten taustalla.

Yhdysvaltain vastavalittu 45. presidentti, Donald Trump on luvannut muuttaa maansa kauppapolitiikan
perusteellisesti, koska se ole palvellut amerikkalaisten etuja. Trump aikoo ensi töikseen irtisanoutua
Yhdysvaltain ja 11. muun Aasian ja Tyynenmeren valtion välisestä TPP-sopimuksesta.
Trumpin kanta näyttäisi heijastelevan kansalaisjärjestöjen esittämää kritiikkiä. Rakentaako Trump siis
oikeudenmukaisempaa kauppapolitiikkaa? Valitettavasti ei. Kansalaisjärjestöjen ydinhuolena ovat olleet
markkinoiden vahvistuva ote demokratiasta, kuluttajansuojasta, ympäristönsuojelusta, yksityisyyden suojasta
ja lääkkeiden hinnoittelusta. Trumpin kritiikissä nämä eivät ole näytelleet minkäänlaista roolia.

Trumpin kauppapolitiikan suuret linjat

Trumpin kauppapoliittinen retoriikka vetosi ns. ruostevyöhykkeen äänestäjäkuntaan, joiden tyytymättömyys
johtuu Kiina-ilmiöstä. Kiinalaiset ja meksikolaiset hikipajat ovat tulleet amerikkalaiselle pääomalle
halvemmiksi kuin verrattain kovapalkkaiset amerikkalaiset. Seurauksena on ollut työttömyyttä ja
matalapalkkatöiden yleistymistä. Trump ratkaisisi asian korkeilla tulleilla, jotta teollisuuden olisi
kannattavaa palata takaisin Yhdysvaltoihin. Tällaisesta olisi lyhyt matka kauppasotaan.
Globaaleja arvoketjuja hallitsevat läntiset talouseliitit voisivat vapaakauppasopimuksilla parantaa asemiaan
suhteessa nouseviin maihin ja julkiseen sääntelyvaltaan. Keinona olisi normien ja sääntelyn
yhdenmukaistaminen ja korottaminen, koska ne Yhdysvalloissa ovat usein korkeammat kuin esimerkiksi
Vietnamissa tai Kiinassa. Niiden nostaminen ja yhtenäistäminen amerikkalaiselle tasolle merkitsee siis
käytännössä kustannusten kasvua maissa, joissa markkinoiden sääntely on puutteellista ja/tai erilaista kuin
Yhdysvalloissa.

Tästä syystä on vaikea nähdä, miksi Donald Trumpin hallinto ei puolustaisi vapaakauppasopimuksia, ainakin
mitä tulee sääntelyyn ja normeihin. Itse asiassa Trump tavoitteleekin esimerkiksi vahvempia
patenttioikeuksia muun muassa lääkeyrityksille – mikä olisi TPP:n seurauksena toteutunut.
Kansalaisjärjestöt puolestaan ovat huolissaan patentinhaltijoiden kyvystä estää huokeiden, patenttimaksuista
vapaiden rinnakkaisvalmisteiden tuottamista, kuten myös valtioiden oikeudesta säädellä hintoja ja
kilpailuttaa lääkeyrityksiä.

Samantyyppinen ristiriita näkyy muissakin sääntelykysymyksissä. Esimerkiksi ympäristönormien osalta
kansalaisjärjestöt ovat huolissaan siitä, että ne eivät anna tilaa suojelutason nostamiselle kansainvälisesti. Sen
sijaan monen pelkona on, että suojelutaso voisi jopa laskea, jos politiikkaa kahlittaisiin heikkojen
kauppasopimusten avulla. Trumpin mielestä ongelmana ei ole ympäristösääntelyn heikko taso vaan liialliset
kustannukset.

Demokratia vaarantuu lyhytnäköisessä kauppapolitiikassa

Tullien ja sääntelyn ohella sijoittajasuoja on kolmas vapaakauppasopimusten ydintekijä. Toteutuessaan se
antaa yrityksille mahdollisuuden kyseenalaistaa poliittisia päätöksiä kaikilla hallinnan tasoilla.
Kansalaisjärjestöistä tämä on huolestuttavaa demokratian näkökulmasta, Trumpin mukaan siksi, että se
kaventaa Yhdysvaltain itsenäisyyttä. Myös tältä osin näyttäytyy Trumpin kanta erilaisessa valossa kuin
kansalaisjärjestöjen.

Trumpin valinta ei näin ollen tarkoita, että kansalaisjärjestöjen huolet vapaakaupasta olisivat nousseet
Yhdysvaltain kauppapoliittisen agendan ytimeen. Sen sijaan luvassa on entistä itsekkäämpää ja
lyhytnäköisempää kauppapolitiikkaa, jolla ei ole mitään tekemistä oikeudenmukaisemman
kauppajärjestelmän kanssa.

Trumpin johdolla kauppapolitiikka noussee uudelleen, mutta entistä ikävämmässä hahmossa.

Marko Juutinen

Lähde: Juutinen, Marko & Käkönen, Jyrki (2016), ”Blokkien paluu, BRICS-maiden nousu, USA ja
Suomi”, Helsinki: Into.