Lainsäädännön on voitava kehittyä ihmisten tarpeiden, tutkimustiedon ja teknologian mukana. Se on demokratian periaate – mutta myös edellytys kestävälle ympäristöpolitiikalle ja ilmastonmuutoksen torjunnalle. Lainsäädännön kehittämisestä tulisi kohtuuttoman vaikeaa, mikäli investointisuoja ja USA:n säädökset päästetään vaikuttamaan siihen.

Jos EU:n ja USA:n välinen TTIP-sopimus sisältää investointisuojan muiden USA:n vapaakauppasopimusten tavoin, ympäristöasioiden kehitys jäätyy. Valtiot eivät uskalla enää laatia uusia vaikuttavia lakeja ympäristön suojelemiseksi, jos ne voidaan tulkita kaupan esteiksi.

Lainsäädäntö ei pelkästään jäädy, vaan myös taantuu. Euroopan parlamentti on jo alkanut tasoittaa tietä TTIP-sopimukselle: se hyväksyi pinnalta pilaantuneiden naudanruhojen pesun hapolla perusteena nimenomaan lainsäädännön yhtenäistäminen USA:n kanssa.

Hyvä esimerkki vapaakauppasopimuksen käytännön toiminnalle on kaivoslainsäädäntö. Investointisuoja voi estää sen parantamisen ilman suuria sakkoja. Suomessa on paljon monikansallisia valtauksia, joiden tuotto-odotuksia saatetaan pitää tekosyynä rahastaa valtiota, kun kaivoslakia tai ympäristölainsäädäntöä uudistetaan.

Suomalainen ympäristölupajärjestelmä pe­rustuu jatkuvan kehittämisen periaatteelle. Lupaa uusittaessa on käytettävä parasta mahdollista teknologiaa ympäristövaikutusten pienentämiseksi. Käytännössä sallitut päästöt vähenevät joka lupakierroksella. Lupien kiristäminen saattaisi kuitenkin estyä, koska tämän voidaan katsoa vaikuttavan yritysten kuvittelemiin tuotto-odotuksiin.

Varoittavia esimerkkejä löytyy. ­ Ecuadorin ja USA:n vapaakauppasopimuksessa on investointisuoja. Niinpä Ecuador tuomittiin 2012 maksamaan yhdysvaltalaiselle öljy-yhtiö Occidentalille 1,8 miljardin dollarin korvaus, kun maa purki sopimusrikkomuksesta syytetyn yhtiön porausluvan.

Erityisesti öljy-yhtiöt ovat kunnostautuneet eri maiden ympäristömääräysten kumoamisyrityksissä. Monet riidat ovat yhä kesken. EU:n ei tulisi hyväksyä ollenkaan välimiesoikeusjärjestelmää, sillä oikeusjärjestelmässä on jo olemassa välineet eturistiriitojen ratkomiselle. EU ei ole korruptoitunut kehitysmaa, jonka ailahtelevilta päätöksiltä yrityksiä tulisi suojella. Sen sijaan ihmisiä tulee suojella yritysten aiheuttamilta terveys- ja ympäristövaikutuksilta.

EU:n ja USA:n ympäristöä, terveyttä ja kuluttajia suojeleva lainsäädäntö eroaa periaatteiltaan. Eurooppa pohjaa varovaisuusperiaatteeseen. Esimerkiksi uusien kemikaalien on oltava turvallisiksi testattuja, ja lainsäädäntö voi ennakoida terveysriskejä. USA:ssa taas usein jo tuotteista syntyneitä haittoja ratkotaan oikeusjutuilla jälkikäteen.

Suuria tullimuureja ei ole EU:n ja USA:n kaupan esteenä tälläkään hetkellä. TTIP-sopimus sen sijaan rajoittaisi kuluttajia, terveyttä ja ympäristöä suojelevaa lainsäätöä. Hyötyjinä olisivat ne suuryritykset, jotka tuottavat tuotteensa mahdollisimman vähin kustannuksin välittämättä ympäristöstä tai terveydestä.

Sirpa Siru Kauppinen

Vihreiden eurovaaliehdokas