Valuuttakauppa on jäänyt nykyisen talouskriisin aikana vähemmälle huomiolle kuin aiempien kriisien yhteydessä. Kiinteillä vaihtokursseilla toisiinsa sidotuista valuutoista luovuttiin 1970-luvulla, mikä on pahentanut maailmantalouden epävakautta. Vapaasti kelluvien valuuttojen kurssit eivät ole vakaita, vaan ne voivat heilua vahvasti suhteessa toisiinsa pientenkin muutosten seurauksena. Kestävän talouspolitiikan harjoittaminen epävakaiden valuuttakurssien oloissa on erittäin vaikeaa.

Kaupankäynnin kansainvälisyyden ja keskinäisriippuvaisuuden vuoksi talouden heilahtelut aiheuttavat usein vakavaa haittaa monille sellaisille ihmisille ja tahoille, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa yllättäviin tapahtumiin. Ne, jotka ovat epävakauden aiheuttaneet, voivat puolestaan useimmiten jatkaa elämäänsä ja toimintaansa entiseen malliin, toisinaan jopa tehden voittoa aiheuttamillaan ongelmilla. Näin kävi myös nykyisessä talouskriisissä: Kun maailmankauppa kriisin seurauksena supistui, samalla romahtivat monien kehittyvien maiden ulkomaankauppa ja niihin kohdistuvien ulkomaisten sijoitusten määrä. Osa näistä maista koki valuuttakriisin sijoittajien siirrettyä varojaan vakaammiksi kokemiinsa valuuttoihin. Sadat miljoonat ihmiset ympäri maailmaa ajautuivat köyhyyteen rahoitusmarkkinoilla harjoitetun spekulaation vuoksi.

Tilanne, jossa ongelmia aiheuttavien ja niistä hyötyvien tahojen ei tarvitse kantaa toimintansa seurauksista minkäänlaista vastuuta tai osallistua aiheuttamansa vahingon korjaamiseen, on epäoikeudenmukainen ja kestämätön. Maailmanlaajuisella valuutanvaihtoverolla eri toimijoiden välisiä suhteita voitaisiin tasapainottaa ja vähentää riskien suuruutta ja niiden seurausten vahingollisuutta.

Kansainvälisessä kaupankäynnissä käytetään usein useampaa kuin yhtä valuuttaa. Valuutanvaihtoverolla yhden valuutan vaihtamisesta toiseen alettaisiin periä veroa. Jo hyvin pieni vero tekisi haitallisesta valuuttakeinottelusta kannattamatonta vaikuttamatta kuitenkaan tavaroiden ja palveluiden myynnin tai pitkäjänteisen sijoittamisen kannattavuuteen. Kansainväliseen kaupankäyntiin valuutanvaihtovero vaikuttaisi positiivisesti vähentämällä valuutanvaihtoon liittyviä riskejä.

Vähentämällä valuuttojen kurssivaihteluihin liittyviä riskejä valuutanvaihtovero vakauttaisi maiden välisiä kauppasuhteita. Maiden mahdollisuudet harjoittaa itsenäistä rahapolitiikkaa vahvistuisivat, ja talous kokonaisuudessaan muuttuisi vakaammaksi ja ennustettavammaksi.

Kansainvälistä valuutanvaihtoveroa ei vielä ole käytössä, vaikka vastaavia kansallisia veroja onkin jo olemassa. EU:n komission nykyinen rahoitusmarkkinaveroehdotus sisältää valuuttakaupan johdannaiset, mutta varsinaista valuuttakauppaa ehdotuksessa ei käsitellä. Tämä johtuu lähinnä Maastrichtin sopimuksen liian kapeasta tulkinnasta. Valuutanvaihtoveron lisääminen rahoitusmarkkinaveroehdotukseen ei kuitenkaan sinällään olisi EU:n perustussopimuksen vastaista.

Valuutanvaihtovero olisi erittäin helppoa ottaa käyttöön, ja erilaisia malleja sen toteuttamiseen on kehitelty jo vuosikymmenien ajan. Verolla kerättäviä varoja voitaisiin käyttää yleishyödyllisten tavoitteiden, kuten globaalin sosiaaliturvan tai YK:n vuosituhattavoitteiden edistämiseen.

Lähteitä ja lisätietoa:
Heikki Patomäki (2009) The Tobin Tax and Global Civil Society Organisations: The Aftermath of the 2008-9 Financial Crisis, Ritsumeikan Annual Review of International Studies, 8:1-18

Kansainvälistä valuutanvaihtoveroliikettä esittelevät sivut: http://www.cttcampaigns.info