6.5.2010 SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen ehdotti rahoitusmarkkinaveroa ratkaisuksi finanssikriiseihin ja Nasdaq OMX Helsingin Lauri Rosendahl kiirehti torppamaan ehdotusta (HS 28.4.). Molempien näkemyksissä on vahvuuksia ja heikkouksia, joita on syytä eritellä hiukan tarkemmin.
Rosendahl ei ota huomioon, että pörssit ja OTC- eli tiskin-yli-markkinat ovat nykytilanteessa linkissä keskenään, eikä niitä voi käsitellä toisistaan erillisinä ilmiöinä. Ongelman muodostaa spekulaatioon perustuva arvonnousu tilanteessa, jossa kellään markkinatoimijalla ei yksinkertaisesti voi olla kaikkea rationaalisen sijoituspäätöksen vaatimaa tietoa. Spekuulation haitallinen vaikutus on läsnä niin OTC- kuin osakemarkkinoillakin. Muutoin osakkeiden sukellus kriisin myötä ei selity. Viitaus Ruotsiin ei kerro koko totuutta rahoitusmarkkinaveron sovelluksista. Esimerkiksi Brasilia sovelsi vero menestyksekkäästi vuosien ajan verrattain korkealla 0,38 % tasolla. Ymmärrän hyvin, että Rosendahl haluaa finanssimaailman edustajana tarttua juuri Ruotsin esimerkkiin. Se toimii vahvimpana esimerkkinä veroa vastaa. Rosendahl tosin unohtaa mainita, että vastaava vero oli jo tuolloin käytössä Lontoossa, jonne hän sanoo ruotsalaisen osakekaupan siirtyneen. Rosendahl on puolestaan oikeassa sanoessaan, että rahoitusmarkkinavero ei Urpilaisen esittämässä muodossa välttämättä auta kriiseihin. Urpilaisen ja Euroopan sosialidemokraattien ajama vero on tasoltaan sen verran alhainen (0.05 %), ettei se ehkä riittäisi ehkäisemään spekulaatiota. Vero olisi todennäköisesti joko toteutettava huomattavasti korkeammalla tasolla tai sidottava investointien aikajänteeseen, jotta se ehkäisisi haitallista spekulaatiota tehokkaasti. 0,05 % tasolla veron kautta voitaisiin kerätä varoja tulevien kriisien vaikutusten pehmentämiseen, mutta kriisien ehkäiseminen saattaa vaatia järeämpiä toimenpiteitä. Veron lopullista vaikutusta markkinoihin on kuitenkin vaikea ennustaa. Vaikka Urpilainen saisi tahtonsa läpi, osakemarkkinat tuskin karkaisivat Rosendahlin esittämällä tavalla. Jos Urpilaisen ehdotuksen lukee tarkasti, kyse on ensisijassa kansainvälisestä verosta. Sillä saralla on myönnettävä, että minkä tahansa tasoinen vero olisi pienimuotoinen vallankumous – oli sillä vaikutusta markkinoihin tai ei. Jos markkinat eivät karkaa, ei verolla ole suurta merkitystä piensijoittajan kannalta. Suurten instituutionaalisten sijoittajien toiminta on eri asia ja juuri heidän asiallaan Rosendahl tuntuu olevan. Mikko Sauli Kirjoitus julkaistu 6.5.2010 Helsingin Sanomien mielipidesivuilla.
Like us on Facebook
