2005-01-26 AY-väen rauhanpäivillä pohdittiin turvallisuutta ja kasvua inhimillsyyteen
Kaarina Kailon rauhanpäivien raportti ja tapahtuman innoittamaa pohdintaa globalisaation sukupuolivaikutuksista.
Lahden kansanopistolla 15-16.1. järjestetyillä rauhanpäivillä käytiin laajaa keskustelua syvenevän eriarvoistumisen edustamista uhkatekijöistä hyvinvointivaltiolle ja kansanvallalle Suomessa, sekä laajemminkoko globalisoituvan maailman kansalaisille ja heidän perusoikeuksilleen. Tarjolla oli paralleelisessioita mm. veropolitiikasta/veroparatiiseista, maailman vesivaroista ja niiden yksityistämisestä sekä EU:n perustuslaista, harmaasta taloudesta ja halpatyövoimasta, Viron vastauksista ajan haasteisiin, Tsetshenien kokemuksista - ja tietenkin sketsejä, rauhanlauluja ja muuta solidaarisuustaideohjelmaa. Mukana oli kansainvälisiä asiantuntijoita ja luennoitsijoita Virosta, Ruotsista, Tsetsheniasta sekä Venäjältä. Sukkuloin valikoivasti muutaman työpajan välillä ja osallistuin sunnuntain suurpaneeliin yhtenä puhujana yhdessä Matti Sarmelan ja Jouko Jokisalon kanssa, Tanja Pelttarin toimiessa paneelin vetäjänä. Ensimmäisen paneelin aiheena oli turvallisuus, sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus ja ay-liike ja sitä veti Teemu Matinpuro. Puhujina olivat tohtori Markku Kangaspuro, puheenjohtaja Ritva Savtschenko, Suomen Elintarviketyöläisten liitosta ja kommenttipuheenvuoron piti Hashem Dajani, Palestiinalaisedustustosta.
Vaikka kaikki ohjelmanumerot ja alustukset olivat antoisia, kerron mieleen erityisesti jääneistä ajankohtaisista kysymyksistä sekä kuvaan oman alustukseni pääkohdat, jonka aiheena oli kasvu inhimillisyyteen ja vieraanvaraisuuteen globalisaation uusina arvoina. Markku Kangaspuro kartoitti terrorismin lähihistoriaa ja paljasti ontoksi George Bush Juniorin terrorisminvastaiseen sotaan liittyvät väitteet ja retoriikan. Terrorismin valta-aika sijoittuukin hänen mukaansa l980-luvulle, jolloin ei kuitenkaan nähty tarpeelliseksi puuttua sen kitkemiseen. Kangaspuron mukaan terrorismi oli pikemminkin vähenemään päin ajankohtana, jolloin terrorisminvastainen sota, retoriikka ja sen verukkeella käyttöönotettu kansalaisoikeuksien kaventaminen astuivat Presidentti Bushin myötä kuvaan. Puhe teki entistä näkyvämmäksi, että Bushin hallinto on käyttänyt ja tulee ilmeisesti käyttämään-terrorismin veruketta öljysodan ja talousvarustelun peittelemiseksi, ja se käy myös kansanvallan heikentämisen tekosyyksi. Mitä tulee eri työpajoihin, Arja Alho kertoi EU-perustuslakia käsittelevässä paneelissa, että hänellä on kolme vahvaa kyllä sanaa: EU:lle, perustuslaille, ja kansanäänestykselle. Hänen mukaansa Suomessa oli ongelmana se, että ei uskottu perustuslain toteutumiseen ja tavallaan prosessi yllätti poliittiset päättäjät aivan kuin EMUn yhteydessä. Perutuslaki sisältää hänen mukaansa monia hyviä asioita, mutta toisaalta kysymys on myös siitä miten eri määräyksiä tullaan tulkitsemaan. Onhan EU muuttunut merkittävästi Maastrichin sopimuksen ajoista, eikä kansan äänestäessä liittymisestä Euroopan Unioniin kuviteltu esim. Turkin jäsenehdokkuutta sekä muita viimeaikaisia kehityssuuntia. Kysyin miten perustuslain ensimmäisen osan viittaukset tasa- arvoon ja ihmisoikeuksiin voisivat toteutua huomioiden toisessa osassa käsitykseni mukaan ankkuroidun palveludirektiivin ja markkinatalouden, joka käytännössä on ideologiana ristiriidassa kansalaisten, varsinkin naisten tasavertaisuuden ja myös mm luonnon sietyokyvyn suhteen. Jo nyt uusliberalistisille arvoille rakentuva globaalitalous turvautuu naisiin, naisaloihin ja naisten tunne-, koti- ja hoivatyöhön miesalojen kilpailukyvyn puskurina ja kaasupolkimena. Eivätkö ihmisoikeudet, ympäristönsuojelu ja toisaalta markkinatalousfundamentalismi ole kuin tuli ja vesi? Alhon vastaus oli niin ympäripyöreä etten pystynyt hahmottamaan siitä muuta, kuin että eduskunnan naisverkostokaan ei ole juuri sitä käsitellyt. Vaikutelmaksi jäi, etten yleensäkään saanut vastausta.
Vesi, globaalien ongelmien leikkauspiste oli erittäin informatiivinen --- ja säväyttävä-- työpaja ja nosti esiin paljon hälyyttävää tietoa ja tilastoja vesivarojen hupenemisesta ja yksityistämisen edustamasta todellisesta uhkakuvasta tulevaisuuden rauhanedellytysten ja kollektiivisen hyvinvoinnin suhteen. Olli-Pekka Haavisto kartoitti puhtaan veden riittämättömyyden vaikutuksia tuleviin kriiseihin ja mm. lasten ja köyhän väen kuolleisuuteen. Kun ja jos vesi yksityistetään, seurauksena on vedenhinnan nousu ja useissa tapauksissa köyhien kyvyttömyys maksaa vesilaskua. Se on jo johtanut koleraan ja kuolemiin; yksityisyritysten etsiessä tuottoisampia markkinoita tuotteelleen, jonka pitäisi muistaa olevan ihmisoikeus, seurauksena on pahimmillaan myös, että ne muitta mutkitta jättävät entiset toiminta-alueensa vailla mitään korvaavaa palvelutarjontaa samaan aikaan kun julkinen vesihuolto on rapautunut tai lakkautettu. Vuosina l950-90 globaali vedenkulutus kasvoi 300%. Globaalin vedenkulutuksen arvoidaan kaksinkertaistuvan 20 vuoden välein. Jo nykyään yli miljardilta ihmiseltä puuttuu turvallinen juomavesi ja 2,5 miljardilta kunnollinen sanitaatio. Kehnon veden aiheuttamiin sairauksiin kuolee päivittäin 6000 lasta ja kaikkiaan yli 30 000 ihmistä, mikä on enemmän kuin muut ei-luonnolliset kuolemat yhteensä. Tilanne pahenee nopeasti ja vuonna 2025 arvioidaan kahden kolmasosan planeetan väestöstä kärsivän veden niukkuudesta. Veden niukkuuden yleistyessä kiistat lisääntyvät valtioiden, maaseudun ja kaupunkien, teollisuuden ja maatalouden, etnisten ryhmien ja heimojen, köyhien ja rikkaiden, julkisen ja yksityisen veden hallinnan välillä.
Vaikka vesi on ihmisoikeus, Maailmanpankki on toiminut veden yksityistämisessä ensisijaisena vaikuttajana. Viime vuosikymmenenä pankki antoi n. 20 miljardia US dollaria vesihuoltoprojekteihin. International Consortium of Investigative Journalistin 2002-3 teettämä tutkimus osoitti valtaosan pankin kehitysmaille myöntämista lainoista sisältävän yksityistämisvelvoitteen. Periaatteessa voisi ajatella, että yksityiset yritykset voisivat yhä vaikeammassa vesipulassa toimia menestyksellisesti ongelman ratkaisijoina. Todellisuus on että yksityistämistä seuraa usein myös paitsi harvojen valtavat voitot, myös laadun heikkeneminen, lahjukset ja korruptio. Etelä-Afrikassa kokeiltiin järjestelyä, jossa tietty vähimmäisvesimäärä taattaisiin köyhimmillekin. Osoittautui, etteivät yritykset ja pankit ole tällaisestä kiinnostuneita, sillä köyhiltä alueilta, jonne ihmisoikeussopimuksen mukaan pitäisi myös järjestää vesihuolto, ei ole saatavissa nykyisen markkinatalouden edellyttämiä voittoja.
Sunnuntain Suurpaneelin teemana oli kasvu inhimillisyyteen. Matti Sarmela kuvasi Thaimaan taloutta ja kulttuuria, joka varmaan kiinnosti entistä enemmän huomioiden Kaakkois-Aasian hyökyaaltokatastrofin. Sarmela lisäsi tietoisuutta monista Thaimaan kulttuuriin liittyvistä historiallisista kehityspiirteistä. Hän mm. kertoi yleiseksi kuvitellun naisten prostituution asemasta lähinnä länsimaiseen matkailuun liittyvänä lieveilmiönä, joka ei suinkaan edusta thaimaalaista nais- ja ihmiskäsitystä ja koulujen sekä kasvatuksen arvomaailmaa. Sarmela kuvasi miten länsimaisen maailman vaikutus ja massaturismi ovat historian saatossa vieneet tilaa perinteiseltä riisinviljelyltä ja kalastukselta, muun muassa edesauttaen perinteisen elämäntyylin katoamista. Hänen mielestään Aasian nousu merkittäväksi talousalueeksi tulee tuntumaan yhä vahvemmin maailmanpolitiikassa, ja hän näki myös Venäjän pitkällä tähtäimellä muunakin kuin vain Suomen naapurina. Hän uskoo tulevaisuuden osoittavan, että myös Venäjä nähdään osana Euroopan talousmahtia. Hän totesi että globalisoituvassa Suomessa ei juuri enää viitata sellaiseen kuin isänmaa...
Jouko Jokisalo keskusteli historiasta joukkotuhoaseena ja historian lineaarisesta opettamisesta ennen kaikkea osana militaristista maailmankuvaa. Tällainen perinteinen historianopetus ja tutkimus, joka keskittyy näennäisen neutraalisti ja tunteettomasti kuvaamaan suuria sotia ja häviöitä, taisteluja ja valloitustekoja pitää sisällään nationalistisen kunnian ja häpeän, kostonkierteen ja vihan noidankehän; on pitkää vihaa, isoa vihaa, pientä vihaa, suurta vihaa. Viha jaksottaa historiaa. Historiankirjat voisivat aivan yhtä hyvin keskittyä kuvaamaan häviäjien tuskaa, lääkäreiden ja sairaanhoitajien työtä sotatantereella, raiskattujen kokemuksia, hätää ja raakuuksia joiden tulisi loppua. Historiankirjoituksen arvot näkyvät juuri sodan piilo-ihannoinnissa sen sijaan, että sen epähumaanit puolet nostettaisiin keskiöön rauhanpolitiikan strategiana ja että historiaa lähestyttäisiin rauhan, ei militarismin normalisoinnin ja jopa ihannoinnin välineenä.
Oma alustukseni käsitteli kunnian ja häpeän (piilo)sukupuolijärjestelmää, jonka näen kaikkien historiassa vallinneitten ismien (kommunismi, sosialismi, kapitalismi jne.) kovana ytimenä ja väkivallan kulttuurin jatkumona. Toistin sosiaalifoorumeissa viime vuosina esiintuotua näkemystä, ettei uutta, toisenlaista maailmaa voida rakentaa niin kauan kun miehet eivät ole valmiita tiedostamaan, että nykyongelmana ovat yhtä lailla miesten poliittisen ylivallan/väkivallan koneistot ja patriarkaatti eri muodoissaan kuin yltiöpäinen markkinatalousfundamentalismi, kapitalismi ja imperialismi. Kysymys, joka nostettiin esiinonko kommunismi vai kapitalismi tapattanut enemmän toisinajattelua on siitä lähtökohdasta vääräja sekin oire ikuisesta kilpailuasetelmasta. Kummassakin vallan keskittämisen ja tyrannian taustalla löytyy miehinen naisten ja luonnon hallinnan maailmankuva lievemmissä ja vahvemmissa muodoissaan. Länsimaille tyypillinen herruuden logiikka (mies vs. nainen, kulttuuri vs. luonto, sivistyskansat vs. primitiivikansat, ihminen vs. eläin, järki vs. tunne, mieli vs. ruumis jne.) on mielivaltaisille ja epäsymmetrisille valtasuhteille ja kaksinapaisille hierarkioille perustuva sukupuoli- ja yhteiskuntasopimus ja käsitejärjestelmä. Jos epäsymmetrisiä, eliittimiehiä suosivia järjestelmiä ja rakenteita ei tiedosteta, tehdä näkyviksi ja muuteta, mikään patriarkaalinen järjestelmä ei voi ehkäistä väkivallan kulttuuria ja siihen sisältyviä uusiutuvia talous- ja maailman hallinnan kriisejä. On tiedostettava, että aikamme pudotuspelien kilpailuyhteiskunta ja sen raadollinen maailmankuva, ja ihmiskuva ovat heteronormatiivisen, miesten ylivaltaan perustuvan arvomaailman huipentuma. David Korten on tiivistänyt l990-luvulla syventyneen markkinatalousfundamentalismin ihmiskäsityksen seuraavanlaisesti:
# ihmisten toimintaa kannustavat itsekkäät motiivit, ja ne kanavoituvat ensisijaisesti taloudellisen edun tavoitteluun
# yksilölle tai yhtiölle suurinta taloudellista voittoa tuottava toiminta hyödyttää yhteiskuntaa kaikkein eniten
# sekä yksilölle että yhtiölle on järkevämpää kilpailla kuin tehdä yhteistyötä; näin ollen kilpailuvaikutinta tulisi pitää yhteiskunnan suunnittelun keskeisenä tekijänä
# kansalaisten kuluttamien hyödykkeiden kokonaisarvon kasvu on inhimillisen edistyksen paras mittari, ja alati kasvava kulutus edistää yhteiskunnan hyvinvointia kiihottamalla talouden tuottavuutta. (Korten 1998, 97.)
Karkeammalla kielellä ilmaistuna nämä ideologiset oppilauselmat olettavat, että
# ihmisiä motivoi ennen kaikkea ahneus
# hankkimisvietti on ihmisyyden korkein ilmaus; ahneuden ja hankintojen hellittämätön toteuttaminen johtaa ihanteellisiin sosiaalisiin seurauksiin
# edellä ilmaistujen arvojen toteuttamisen rohkaiseminen, kunnioittaminen ja palkitseminen on parhaaksi inhimillisille yhteiskunnille. (Korten 1998, 97.)
Tämänlaatuinen ihmiskuva ja oletusten jatkumo on muutettava kasvatuksella, kampanjoilla ja luomalla/luonnollistamalla uudenlainen vastuullisen, tunnerationalistisen ja solidaarisen ihmisen malli uusliberalistisia arvoja heijastavan HOMO ECONOMICUS- ideaalin tilalle. Vaihtoehdoksi sopisi feminists for a gift economy- verkoston tunnusteema, homo donans tai FEMINA DONANS, antelias ihminen, jonka kunnian takaa yhteisten resurssien jaon ja kierrättämisen arvot.
Ainoa positiivinen Kaakkois-Aasian luonnonkatastrofiin liittyvä juonne onkin tapa, millä se osoitti nämä talousjohtajien ja teollisuuden ja työnantajien etujärjestöjen (EVA, ETLA jne.) arvot ja ihmisyyteen liittyvät oletukset ontoiksi. Ihmistä ei suinkaan motivoi ja luonnehdi ne arvot, jotka yritysmaailman puolestapuhujat haluavat luonnollistaa omien arvojensa peilikuvana. Päinvastoin, ihmisten suuri enemmistö on noussut avustamaan luonnonkatastrofin ja hätääkärsivien maiden uhreja, ja nostanut solidarisuuden, yhteenkuuluvuuden tunteen ja yhteisvastuun jälleen arvoonsa. Solidaarisuus ei ole suinkaan menneen ajan vanhanaikainen käsite, kuten Akavan Piekka sen hiljattain ilmaisi. Oma kokemukseni on myös että kansainväliset humaanimpaa globalisaatiota rakentavat internet- ja muut kansalaisverkostot ovat nyt entisestään tiivistyneet ja poikineet uudenlaista solidaarista toimintaa ja suunnitelmia. Jokainen on oman onnensa seppä- ajattelu ei ole reilu tai realistinen, vaan legitimoi itsekeskeistä, rakenteellisen eriarvoisuuden piilottavaa maailmankuvaa. Sen keskiössä ovat miehinen kasvatus valeriippumattomuuteen sekä naisen ja luonnon annin mitätöintiin, aliarvostukseen, ja riistoviljelyyn autonomisen, yksilön oikeuksia pikemminkin kuin yhteisöllisiä velvollisuuksia painottavan eliittimiehen peilikuvana. Se edistää kaikentasoisen työpaikkakiusaamisen ja väkivallan hyväksyvän ja eriarvoistamista harjoittavan politiikan intressejä.
Tähdensin, että on ensiarvoisen tärkeätä ja kriittistä toden teolla rakentaa uudenlaista yhteiskuntasopimusta ja ihmisyyttä, sillä l950-luvulla syntynyt sukupolvi on teknologian ja erilaisten silloin yleistyneiden vempaimien ja koneiden (Televisiot, autot jne.) avulla tuhonnut enemmän maailman hupenevia resursseja kuin kaikki sitä edeltävät sukupolvet yhteensä! Militaristinen maailmankuva on myös johtanut ekologisesti ja sosiaalisesti lyhytnäköiseen, tulevien sukupolvien oikeudet romuttavaan talous- ja asevarusteluun, jonka äärimuodot näyttäytyvät sitäkin järkyttävimmiltä hyökyaalto-tragedian puitteissa: niin USA kuin Venäjä ovat tiettävästi viime vuosikymmeninä suunnitelleet siirtymistä pehmeämpään sodankäyntiin eli ilmastosodankäyntiin johon kuuluisi luonnononnettomuuksien, maanjäristysten ja tsunamien hyödyntäminen ja jopa laukaiseminen perinteisen aseellisen sodankäynnin sijaan. Tsunamipommin suunnittelu ja käyttöönottoaihetta on nyt käsitelty monissa verkkokeskusteluissakielii sellaisesta tuhoisaan uhoon ja luovan tuhon taloudenmalliin perustuvan ihmisyyden kriisistä, että kasvun inhimillisyyteen on korkea aika nousta paitsi talouspolitiikan ennen kaikkea kasvatuspolitiikan keskiöön. Vaikka ihminen on kaikkina aikoina ollut yhtä raadollinenvarsinkin taloudellisen ja kirkollisfundamentalistisen vallan kovassa ytimessänykymaailmassa pyhien ristiretkien ja valloitussotien ylilyönneillä voidaan helposti tuhota koko maapallon elämä, tulevien sukupolvien oikeuksista puhumattakaan.
Niin naiset kuin miehet voivat samaistua herruuden logiikkaan ja herruusjärjestelmiin hierarkkisine valtarakennelmineen. Miesten ja poikien kasvatusmalli ja sosialisaatio suhteessa alempiarvoiseksi määriteltyihin naisiin ja tyttöihin sekä militaristisen, hegemonisen, panssaroidun miehisyyden mallit ovat kuitenkin selitys miesten suuremmalle väkivaltaisuudelle niin yksityisellä kuin julkisella areenalla. Miehisyyttä rakennetaan sellaisten kunniaan ja häpeään liittyvien arvojen ja psykososiaalisten arvotusten avulla, joissa omistussuhteet ja hallinnan maailmankuva ovat kunnian tae. Niiden äärimuoto ovat juuri ns. kunniamurhat, joiden voi väittää koskettavan Suomeakin vaikka termiä ei käytetäkään. Murhaavathan monet miehet naisystävänsä tai vaimonsa juuri eron hetkellä, menettäessään kasvonsa (n. 30 naista kuolee vuodessa niin Suomessa kuin Jordaniassa samassa miehen kunnianpuolustuksen kontekstissa). Niin kristityissä länsimaissa kuin islaminuskoisissa etelän ja Lähi- Idän maissa patriarkaattia yhdistää juuri miehisyyden normin kytkeminen näihin patologisiin kunnian käsitteisiin. Jos yhteiskuntapoliittiset ja taloudelliset rakenteet ja työnjako, sukupuolten välinen segregaatio takaavat miehille sosiaalisen ylivallan, kunnian ja häpeän sukupuolijärjestelmä on niiden psykologinen ankkuri. Myös naiset saadaan hyväksymään omalle sukupuolelleen epäedullinen, eriarvoistava sukupuolisopimus ja sosiaaliset suhteet luonnollistamalla ne juuri kunnia ja häpeä- kontrollin avulla. Jos naisen kunniana pidetään miesauktoriteettien ja omien alistajien tukeminen mm. palkattomalla tai näkymättömällä tunne- hoiva- ja kotitaloudella (johon sisältyy naisvaikuttajien arvovallan ja heidän tietojensea/auktoriteettiinsä vähättely) psykologinen pohja on luotu patriarkaatin epäsymmetriselle sukupuolistuneelle ja sukupuolistavalle vallanjaolle. Kun suvun naiset saattavat itse tukea ns. kunniamurhia (kutsun niitä häpeällisiksi naistenmurhiksi) osana kunniallista yhteiskuntajärjestystä, tämä perustuu juuri kunnia/häpeä kontrollille, jossa naiset eivät välttämättä tiedosta asemaansa miehiä suosivan omaisuusjärjestelmän uhreina. Abstraktit kunnia ja häpeä ovat juuri se psykososiaalinen liima, jolla eriarvoistavat rakenteet pysyvät koossa eikä niitä kyseenalaisteta. George Bush vanhempi ja nuorempi ovat aloittaneet sotatoimensa paitsi öljynsaannin varmistamiseksi myös puolustaakseen miehistä kunniaansa heitä nöyryyttäneitä Saddam Husseinia ja Osama bin Ladenia vastaan. Jos patriarkaalisen maailmanjärjestyksen ytimessä siis on patologinen, sotaisa ja hallintaan perustuva tulkinta miehisestä kunniasta suuren inhimillisyyden arvojen sijaan, uutta ihmisyyttä on alettava rakentamaan tositoimin purkamalla juuri nämä kunnian ja häpeän merkitykset. Naisten rooli on pönkittää tätä heiveröistä kunnian egoa. Gloria Steinemin mukaan, mitä mies eniten pelkää on joutua naurunalaiseksi; nainen taas pelkää eniten joutuvansa miespuolisen sukulaisen murhaamaksi!
Tietenkin rakenteellisen eriarvoisuuden ja omistussuhteiden muuttaminen on yhtä tärkeätä. Rauhaa ei kuitenkaan sen paremmin kuin kasvua inhimillisyyteen toteuteta vain hengitysharjoituksilla, joogalla, kirkossa, hyväntekeväisyydellä, keräyksillä, avustuskampanjoilla jos ei niihin kytkeydy perustavanlaatuinen eriarvoisuutta ylläpitävien voima- ja valtasuhteiden tiedostaminen ja purkaminen. Kaikki muu on yksilöpainotteista oman henkisen pääoman kasvattamista, eikä suinkaan johda demokraattisen rakenne- ja asennemuutoksen mahdollistamaan tasavertaisuuteen, vakauteen ja rauhaan. On muistettava, että kirkon suhtautuminen henkiseen, jumalalliseen on sekin vallankäyttöäomistus- ja varallisuussuhteisiin kytkeytyvä järjestelmä, patriarkaatti. Tuonpuoleisen mysteeriot, jumalallisuuden määrittely, henkisyyden määrittely on sekin henkistä pääomaa, jonka omistamisesta ja määrittelystä se pitää kiinni etuoikeutenaan. Siis heijastus samasta miehisen kunnian ja häpeän hallinnan politiikasta, joka on omistussuhteiden ja naisten alistamisen taustalla. Feministejä ei pidetä henkisinä koska konkreettinen maailmanparannus ilman kirkonmiesten auktoriteetin siunasta ei voi olla sitä todellista henkistä...
Kansainvälisessä naisliikkeessä, johon kuulun, peräänkuulutetaan naisjohtajien ja yleensä naisten mukaanottamisen merkitystä tässä rauhantyössä. Naisilla on sekä alistettuna, sorrettuna luokkana ja ryhmänä paitsi kyky samaistua sodan ja talousvarustelun uhrien asemaan, myös sitä luontosuhde- ja tunneälyä ja tunnerationaalista kokemusta, jota tarvitaan toisenlaisen ihmisyyden ja demokratian rakentamiseen. Maailman patologisen ihmiskuvan taustalla on myös tunteen ja järjen epäluonnollinen ja ongelmallinen toisistaan erottelu. Kun tieteestä ja politiikasta pyritään karsimaan tunnepitoiset reaktiot, sympatia ja empatia, samaistuminen objektiivisuutta haittaavana rönsynä, seurauksena on epäsolidaarisen, tunteista vieraantuneen ja näin vastuusta ja välittämisestä erotetun toiminnan kylmiö. Talous- ja muuta sodankäyntiä käydäänkin erityisen kovilla panoksilla ja arvoilla juuri neutraalin tuotos- ja hyötyrationalismin suomin psykologisin eväin. Naisten tuottamattomaksi leimattu ylläpitotyö, tunnetalous ja hoiva on saatettava arvoonsa ja kunniaan, kiitollisuuden kohteeksi, sillä ilman sitä koko kapitalistis-patriarkaalinen herruusjärjestelmä romahtaisi totaalisesti. Pehmeitä, leimallisesti naisellisia arvoja kaihdetaan ja vältetään koska ne estäisivät herruuslogiikkaan samaistuneita yritysjohtajia ja kansalaisia polkemasta vähempiosaisia oman tai oman ryhmänsä, yrityksensä, sukunsa kunnian (omaisuuden) nimissä. Ne ovat psykohenkinen este hyväkseenkäytölle. Intiaanien potlatchit eli omaisuuden kierrättäminen ja poisantaminen onkin aikanaan kielletty juuri koska ne saavat oman edun tavoittelijoiden raadollisen hyötyrationalismin näyttämään tuomittavalta, mitä se onkin. Ekologisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaista ja kestävää maailmankuvaa ylläpitävät tahot on tuhottava, tehtävä naurunalaisiksi ja mitätöitävä juuri siksi, että ne häpäisevät varallisuuden kasaajien omaa kuvaa ja halua nähdä koko ihmiskunta yhtä raadollisena kuin he ovat itse.
Toisaalta, myös naiset voivat samaistua herruusjärjestelmiin ja onkin tarpeen huomioida myös luokan, etnisyyden, uskonnon, maantieteellisen sijainnin, iän ja monien muiden toisiinsalomittuvien tekijöiden merkitys tasavertaisuudesta keskusteltaessa. On myös esitetty, että maailman rauhanliikkeen ja toisenlaisen maailman johdossa tulisi olla nimenomaan alkuperäiskansojen valistuneet naisethe, jos ketkä omaavat ymmärryksen sotien ja valtioiden hyväksymän yhteiskuntapoliittisen ryöstöpolitiikan sukupuolittuneista ja etnisistä vaikutuksista. He myös omaavat muita ryhmiä syvempää tietoa kestävän ekologisen ja sosiaalisen tulevaisuuden perusedellytyksistähe omaavat konkreettista, empiiristä tietoa luonnon ja ihmisen sietokyvyn rajoista ja ekologisesti kestävästä maanviljelystä lyhytnäköisen agribisneksen tuolla puolen. Intiaaniaktivisti Winona LaDuke tiivistää oivallisesti sen kunniaan liittyvän maailmankuvan, jollaisesta länsimaisen rauhanliikkeen tulisi ottaa oppia patologisen miehen kunnian mallin vaihtoehtona:
In this country (US) we are taught that capitalism is a system that combines labor, capital, and resources for the purpose of accumulation. The capitalist goal is to use the least labor, capital, and resources to accumulate the most profit. The intent of capitalism is accumulation. So the capitalists method is always to take more than is needed. Therefore, from an indigenous point of view capitalism is inherently out of harmony with natural law. Based on this goal of accumulation, industrial society practices conspicuous consumption. Indigenous societies, on the other hand, practice what I would call conspicuous distribution. We focus on the potlatch, the giveaway, an event that carries much more honor than accumulation does. In fact, the more you give away, the greater your honor. We make a great deal of these giveaways, and industrial society has something to learn from them. (LaDuke 1997: 28)
Tässä maassa [Yhdysvalloissa] meille opetetaan että kapitalismi on järjestelmä, joka yhdistää työvoimaa, pääomaa ja resursseja voitonkasvattamisen nimissä (accumulation). Kapitalistien tavoitteena on käyttää mahdollisimman vähän työvoimaa, pääomaa ja resursseja jotta saataisiin maksimaalinen voitonkasaantuma (accumulation). .... Siispä kapitalismin metodiin kuuluu aina ottaa enemmän kuin on tarpeen. Se on siis perustavanlaatuisella tavalla ristiriidassa alkuperäiskansojen näkökulmasta luonnon lakien tasapainon kanssa. Tämän kasaannuttamisen tavoitteen tähden teollinen yhteiskunta on omistautunut näyttävään kulutukseen. Alkuperäiskansojen yhteisöt sen sijaan harrastavat jotain mistä käytän nimeä conspicuous distribution kattava uudelleenjako. Me painotamme potlatchia, poisantamista, jolla viitataan tapahtumaan, jossa eniten kunniaa tuottaa poisantaminen kuin kasaaminen. Itse asiassa, mitä enemmän antaa pois, sitä suurempaa kunniaa saa osakseen. (LaDuke l997: 28)
Tarvitsemme rauhanpolitiikan ja inhimillisyyteen kasvamisen ja kasvattamisen malleiksi niitä vaihtoehtoisia maailman- ja ihmisyyden kuvia, joissa kunnia koostuu aivan muusta kuin vähempiosaisten ja heikompien alistamisesta, hallinnasta ja riistosta. Jossa kunniallista onkin yhteisten resurssien kierrättäminen, jakaminen ja yhteiskuntarauhan, harmonian ja luonnon tasapainon ylläpitäminen. Tämä on kansainvälisen Feminists for a Gift Economy- ryhmänkin toiminnan motivaatio ja päämäärä.
Kaarina Kailo
***
Lähteet
Kailo, Kaarina. Honor Related Violence and/or Shameful Femicides within Patriarchal Sex/gender systems. (AwareII. Increasing Teacher Trainees Awareness of Sexualized and Gendered ViolenceInternational Training Course on Sexualized and Gendered Violence, 2004, Oulu University: http://wwwedu.oulu.fi/aware). Forthcoming in UNESCO Eolls Encyclopaedia for peace and sustainable development, www.eolss.net. 2005.
Kailo, Kaarina. "Miehen kunnia ja naisen häpeä sukupuolisena väkivaltana." Sukupuolisen väkivallan politiikka Suomessa. Toim. Sari Näre ja Suvi Ronkainen. 2005?
Korten, David. Korten D C (1998) Maailma yhtiöiden vallassa. Saalistustaloudesta ekologiseen vallankumoukseen. Suom. Tero Nortola. Like, Helsinki.
LaDuke, Winona 1997. Voices from White Earth: Gaa-waabaabiganikaag. People, Land and Community. Ed. Hildegarde Hannum. With an Introduction and Comments by Nancy Jack Todd. Yale University Press, New Haven and London, 22-38.